Amateur Astronomers do It under the stars, all night long!

Mietin joskus, miksi juuri tulinkin nostaneeni katseeni kohti tähtitaivasta ja sen ääriä? Miksi jäin koukkuun yötaivaan pimeään hehkuun ja sain addiktion, johon ei ole lääkettä, kuin viileässä hytiseminen ja yötaivasta varkain peittävien pilvin manaaminen. Sitä en tiedä vieläkään, mutta päivääkään en kadu. Jos mikään tässä maailmassa ei ole varmaa, niin se on tosi, että tähdet ovat ilmakehämme tuolla puolen, pysyvästi.
Turvallinen ajatus.


6v. Tarra lisätty teininä.

Ensimmäisiä muistikuviani lapsuudesta liittyy tähtiin ja avaruuteen. Carl Saganin Kosmos sarja pyöri televisiossa, mutta en lapsena ymmärtänyt siitä tietenkään mitään, mutta kuvat naulitsivat minut töllön ääreen. Saturnus renkaineen on yksi huumaavimmista muistikuvistani, jota alle viisivuotias lapsi katsoi silmät suurina. Muistan myös, kuinka Isä juoksutti meidät eräänä iltana pakkaskylmään, koska taivaalla tanssi revontulet. Olin toki nähnyt sellaisia aikaisemminkin, asuimmehan pohjoisemmassa, mutta en mitään tällaista. Valoverhot pyyhkivät taivaankantta kuin kiivastunut siivoojatar likaista lattiaa. Värikirjo oli valtaisa! Aloimme Siskoni kanssa tykittää vanhempiamme kysymyksillä osoittaen vuorotellen eri kohteita taivaalta, eivätkä he osanneet vastata. Pohjantähden ja Otavan osasi Isä kyllä näyttää. Onneksi Mauri Kunnas loi kaikkien vanhempien helpotukseksi Kaikkien Aikojen Avaruusseikkailu -kirjan, joka meillekin hankittiin heti tuoreeltaan. Kirja on yhä tallessa; repaleisena, sivut hieman rypistyneenä, mutta rakkaudella läpi luettuna satoja kertoja. Mielileikkejämme olivatkin avaruuskoulu. Kun muiden Barbit saattoivat olla kotiäitejä tai malleja, meidän tyttömme olivatkin astronautteja!


Lahden tähtipäivät 1998.

Aikojen kuluessa perheemmekin muuttui. Isäpuoli toi muuttaessaan elämäämme mukanaan kiikarit, joita ei ole varmaan nähnyt sen päivän jälkeen. Etelään muuttaessamme liityin Ursaan ja luin saamani Tähdet ja Avaruus-lehdet lähes uskonomaisella hartaudella. Myös pienestä lähikirjastosta lainasin ja luin kaikki tähtitiedekirjat. "Ikävä kyllä kerralla saa lainassa olla vain 50 opusta kerralla" sanoi kirjastonsetä, kun taas olin kantamassa lukemista kotiin. Kouluni meni huonosti, kun valvoin myöhään, salaa Äidiltäni, opetellen tähtikuvioita parvekkeella. Siskoni liittyi seurakseni, mikä aluksi ärsytti teinimieltäni, mutta nyt olen siitä kiitollinen. Myöhemmin porukalla naureskelimmekin, että olisi pitänyt teettää t-paita yläasteella, jonka selässä lukee: anteeksi, olen tähtiharrastaja, kun opettaja ohittaa minut torkahdettuani.
Liityin Turun Ursa ry:hyn ja poikkesin tähtitornilla kerhoillassa. Siitä alkoi perjantain traditio, joka kesti parikymppiseksi saakka ja sen jälkeen satunnaistuen. Tutustuin samankaltaisiin ihmisiin huomaten, etten ole niin erilainen. Varhaisteinille ja koulukiusatulle se oli helpostus! Löysin myös parhaan ystäväni aktiiveista. Kun muut luokkakaverini kehuskelivat vetäneensä kännit viikonloppuna, olin minä istunut Helsingissä kavereiden kanssa tähtitornilla kofeiinipöllyssä punavalon loisteessa. Osallistuin kaikkiin tapahtumiin kun vain pystyin. Seurustelin varhaisaikuisena lähes viisi vuotta nuoren tähtitieteilijän kanssa.


Elokuu 2009 -Perseidien meteoriparven bongailua Kevolan tähtitornilla.

Enää en ole niin hurmoksellisen aktiivinen, kuin ennen, koska aikuisuuden mukana tuli arki, joka väistämättä muutti elämäntyyliä. Yökukkuja olen yhä. Vaahtoan vauhtiin päästyäni tähdistä mielelläni. Juon parhaillani kylmää kahvia mukista, jossa on revontulet. Astuessani ulos asunnosta katson ensin taivaalle, sitten jalkoihini. NASAn sukkulaohjelman lopettaminen saa minut kyyneliin. Olen päättänyt, että en kuole, ennen kun ensimmäinen ihminen kävelee Marsin kamaralla. Tiedeuutiset ja avaruussää tulee katsottua muiden uutisien rinnalla. Yhä välillä myös toppaan itseni lämpimästi ja astun yön syliin tähtien alle. Vuosienkin jälkeen seura on sama: Siskoni, harrastuksen parista löydetty ystävättäreni ja taivaalla minulle vilkkuvat tähdet.


Helmikuu 2010 -Night time fashionistas!

Eli mikä sai nostamaan katseen taivaalle? En löydä eroa lapsiminän tai nykyisen väliltä -taivaan syvyyksissä lepää yhä sama ihme: ymmärrys omasta pienuudestaan, siitä mistä on muodostunut ja mitä on osana. Kaikkea pyörittää fysiikanlait, esteettisyys ja hiljaisuus.


Lokakuu 2010, Iso-Heikkilän kaukoputket.

-Senni.
Teksti julkaistu myös henkilökohtaisessa blogissani.

These boots are made for walking!

Pysytään yhä muodin maailmassa! Sitä saattaisi luulla, että tähtiharrastaja pukeutuu vain kulahtaneisiin romppeisiin, samoihin vaatteisin päivästä ja vuodesta toiseen. Noh, myönnetäköön, jokaisesta harrastusscenestä löytyy omat mörkönsä, mutta meille taivaan ilmiöitä vilkuileville, urbaaneille kulkijoille löytyy myös hieman katu-uskottavampia jalkineita:



Dr. Martensin maiharit avaruuskuvin, kelpaisi!

Ehkä kaikilla tapahtuman työmyyrillä on sitten tuollaiset jaloissa ensi keväällä... Jos ensin löytäisin internetistä tietoa, ovatko nuo vain silkkaa kuvitelmaa, vai oikeat myytävät tuotteet.

Löysin kuitenkin ihan käypiä avaruuskuvallisia jalkineita täältä, joista suosikkejani ovat nämä ja nämä. Silmäkarkkia!

-Senni, nörttimuotia jo 1980-luvulta lähtien!

BOOM!

Mind fart for someone who haven´t think about these things that much.



-Senni.

Kurkkaa avaruuden ikkunaan!

Tervehdys!

Kuten varmasti käy muissakin rakkaissa harrastuksissa, tähtiharrastus on muodostunut itselleni jo elämäntavaksi. Koiraihmiset keräävät ympärilleen tavaraa ja asioita liittyen koiriin ravatessaan tapaamisissa kanssaharrastajien parissa, lintubongarit huomaavat omistavansa lintuaiheisia kahvikuppeja ja julisteita ynnä muuta näin sievästi kärjistäen. Pyöräharrastajalta löytyy sohvatyyny pyöräprintillä ja golffaajalta tatuoituna golfmaila kinttuun. Kärjistän tässä tietenkin -vain siksi, että se on hauskaa! Itselläni huomio tarttuu aina esineistöön ja kuviin, joissa käsitellään jollain tavoin avaruutta. En ole siis mitenkään hullua hurskaampi.


Tässä pieni huomio heille, jotka kuuta halajavat havaita: paras aika on ennen täyttä kuuta, itse suosin puolikuun aikaa. Ei liian kirkas silmille.

Ja olen iloinen siitä! Se kertoo myös itselleni, että tähtitiede tai ympäröivä universumi ei ole pelkästään kaavoja paperilla, dataa raksuttavia tietokoneita, isoja kaukoputkia tai muita tutkimusvälineitä käännettyinä yötaivaalle avaruuden syvyyksiin, eikä vain henkilöä tutkimassa kasvotonta dataa tietämättä oikeasti edes ainoankaan tähdistön nimeä... Ei, tähtitaivas on innoittaja, inspiraation lähde! Se houkuttelee meitä uskomaan uusiin jänniin asioihin; sellaisiin, joita emme koskaan olisi pystyneet kuvittelemaankaan olevan olemassa! Kurkkaus selkeänä yönä taivaalle nostattaa pääkopamme kuminoista kysymyksiä "entäs jos sittenkin...?" Taivaan alla olemme nöyriä, pieniä -yritämme löytää vastauksia itseemme ja elämäämme. Kaikessa syvyydessään ja kolmiulottaisuudessaan sykkivän tummalla yötaivaalla on meille eheyttävä ja herättäväkin vaikutus.
Tiedän sen kysymättäkin! Vaikka harrastapiireissämme on väkeä joka suuntaan nojatuoliharrastajasta ammattilaistieteilijään, kaikki kuitenkin saapuvat yöllisiltä retkiltään, oli se sitten internetin avaruuskuvasivustoilta tai oikeasti tähtitaivaan alla viluisena vietettyjä tunteja, virkistyneinä sisäisesti (sillä tokihan valvottu yö väsyttää huimasta happimyrkytyksestä ja kofeiinimäärästä huolimatta).



Tämä on syy miksi aikoinamme päätimme Eeva-Kaisan kanssa lähteä tekemään tätä tapahtumaa, joskus vuosikausia sitten. Inspiraatio ja muusa, sitä yö taivaan pimeä hehku meille aina on ollut! Se herättää meissä aina uudestaan sisäisen lapsen, saa uskomaan ihmeisiin enemmän, kuin mikään uskonnollinen opus. Suurin ihme on valo, joka tulla jolkottaa läpi etäisyyksien osuen juuri sinun verkkokalvoillesi näyttäen jotain taianomaista. Se hetki kun rekisteröit tuon näyn aivoissasi, se on silkkaa magiaa!

Muistutuksena tuollaisista tunteista itse otan talteen internetin uumenista kuvia, jotka joku on tehnyt inspiraatiossa ja halunnut jakaa muille. Tulen näiden kuukausien aikana näyttämään täällä löytöjäni ja toivon niiden ilahduttavan muitakin. Tuottajan ominaisuudessa tulen varmasti höpisemään muutakin alaani enemmän koskevaa, mutta yritän kuitenkin pitää työstressin itselläni antaen teille enemmän sitä polttoainetta, joka itseänikin työntää eteenpäin.


Kaikki kuvat ovat löytyneet tumblr-blogeista tai flickr palvelusta.

Pitäkää jalat tiukasti maassa ja pää pilvirajan yläpuolella (ohut happi, hehheh)!

-Senni.


Fyi, ei saa kiroilla! Muuten samaistun! Awesome!